Mätsäilyjä

Kirjoitellaanpas tänne nyt hieman viimeaikaisista mätsärireissuista, kun on taas tullut pidettyä täällä taas pientä hiljaiseloa. Gaapparaisen kanssa siis pyörähdettiin kehässä eläintenviikon match showssa Kajaanissa 6.10. Parina meillä taisi silloin olla varsin hienotapainen borderterrieri, joten ei ollut yhtään ihme, että lievästi sanottuna keskittymiskyvyttömän Gaitsun kanssa saimme sinisen nauhan. Pöydällä olo oli Gaialle taas ihan kamalaa, eikä asiaa auttanut yhdessä välissä selkäni takaa kuuluva kalahdus. Seisominenkin oli hieman hakusessa. Liikkeet sentään näyttivät hyviltä - siis silloin, kun koira ylipäänsä suostui liikkumaan ;) Maassa olleet hajut olisivat kovin kiinnostaneet pientä koiraa. Sinisten ryhmäkehässä Gaia taas alkoi liikkumaankin suosiollisemmin, vaikkakin seisominen ei silloinkaan aina ihan tahtonut kiinnostaa. Toisaalta ihmettelenkin, kuinka tuomarin karsiessa koirakoita seisoimme edelleen siellä neljän viimeisen joukossa. Eikä ihmetys loppunut edes siihen, sillä meitä ei käteltykään vielä neljännelle sijalle, vaan peräti kolmanneksi! Gaia oli sen verran hermostuksissaan pöydällä tutkittavana ja välillä vähän muutenkin toisten koirien haukahdellessa ympärillä ja esineiden kolistessa jossain kauempana, mutta ilmeisesti tuomari ei halunnut rokottaa meitä koiran arkuudesta. Positiivinen yllätys, siis.

Niinkuin kuvasta näkyy, pöydällä oli tutkittavana todella iloinen koira...

Ryhmäkehää odotellessa saattoi ottaa hieman rennommin, ja pelleillä vähän. Temputtaminen kehien välissä voi saada ihmeitä aikaan koiran motivaatiolle tylsään esiintymiseen. Ainakin Gaian häntä pompsahtaa yleensä varsin nopeasti takaisin selän päälle ikävämmänkin tapahtuman jälkeen, jos koissu saa leikkiä hieman mangustia.

Toiseen mätsäriin osallistuimme 3.11., vaikka vielä mätsäripaikalle mennessä en ollut täysin varma siitä, että ilmoittaisin Gaiaa koko touhuun. Kun kuitenkin näytti, ettei koko kaupungin pienet koirat olleet saapuneet paikalle, ilmoitin meidät kuitenkin mukaan. Pieniä aikuisia olikin yhteensä vain 13, ja me esiinnyimme juuri sillä viimeisellä numerolla. Pahana vastaparinamme olikin toinen länsigöötanmaanpystykorva, Gaian kaveri Vilja. Molemmat koirat esiintyivät mielestäni ihan mukavasti, vaikka Gaialla olikin taas TODELLA jännää pöydällä (joka keikkui koiran alla jo pelkästään Gaian jalkojen tärinästä. Aikamoinen noidankehä...). Punaisen nauhan nappasi kuitenkin iloinen hännänheiluttaja Vilja, ja Gaian kanssa tyydyimme mielellämme siniseen nauhaan (tai Gaiahan ei niistä nauhoista välitä, vaan tärkeintä on saada vaan se purutikkupalkinto) ja jatkoimme suoraan sinisten ryhmäkehään. Epäilin Gaian jaksamista keskittyä niin pitkään kehärumbaan, eikä asiaa auttanut yhtään se, että tuomari tuntui vuoroin seisottavan meitä paikoillaan ja vuoroin juoksutti ympyrää pitkiäkin toveja. Pieni koira kuitenkin yllätti, ja Gaia liikkui ja seisoi todella kiitettävästi homman venymisestä huolimatta. Ja niin kävikin, että ympäriltä koirakot vähenivät, ja seisoimme ryhmäkehässä jälleen neljän viimeisen joukossa. Tällä kertaa meidät käteltiin ensimmäisinä sijoituksille, eli tuloksena oli SIN-4. Eipähän tarvinnut kuitenkaan harmitella ilmoittautumisia ;)

Hyville hävittiin. Neljännellä sijalla havaittavissa jotain sekavaa heilumista...

Kotona piti tietysti ottaa posetuskuvat hienosta pienestä koirasta palkintopussista löytyneen ruusukkeen kera.

Gaia tosin olisi varmaan mieluummin poseerannut niiden pussista löytyneiden herkkujen kera.

Tähän siis lienee hyvä lopettaa tämän vuoden mätsäilyt, kun eipä niitäkään enää taideta näillä seuduilla hetkeen järjestää. Ja vaikka järjestettäisiinkin, niin ulkona on liian kylmä, ja halleihin Gaitsua lienee turha viedä. Loppuvuosi menee täällä blogissakin varmaan taas hiljaisemmin, ellen jossain välissä onnistuisi kirjoittelemaan hieman jotain meidän toisten koirien ohitusharjoittelusta hihnalenkeillä. Ehkä jotain kuvapäivityksiäkin saattaisi tänne ilmestyä, jos ulkona sattuisi jossain välissä olemaan hyvä kuvausilma metsälenkillä ;)

Gaian lonkka- ja kyynärtulokset

Ne tulivat näkyviin KoiraNetissä viimeinkin: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI21711/11&R=14

Voin edes hieman huokaista helpotuksesta! Eläinlääkärin arvio heinäkuussahan oli lonkille D:t ja kyynärille kakkoset, joten nuo C/C ja 1/1 ovat siihen nähden varsin tervetulleet tulokset. Kotikoiraksihan Gaia kuitenkin jäi, joten eiköhän noilla kyynärilläkin pärjätä, jos ei vaan kummempia satu. Koissun leikkauttamispäätöstä nyt pohdin vielä uusiksi... Kakkosen kyynärillä en sitä olisi uskaltanut ollenkaan edes harkita sen mahdollisen lihomisriskin takia.
(Ja siltä varalta, että tämän sattuisi joku göötisti lukemaan ennen töppöjalkansa terveyskuvauttamista, eläinlääkärit ilmeisesti osaavat harvoin arvioida tarkalleen gööttien lonkkia ja kyynäriä oikein kaiken kuulemani perusteella. Osa ei ala niitä arvioimaan ollenkaan. Olisikin hauska tietää, kuinka asian laita on muiden lyhytjalkaisten rotujen, ja etenkin corgien, kanssa. Aiheuttaako lyhytjalkaisuus sitten jotain rakenteellisia muutoksia niihin niveliin ja saa ne näin näyttämään löysemmiltä ynnä muulta kuin pidempijalkaisemmilla roduilla, vai mikä tämä juttu nyt sitten lienee...)

Gaian etujalkakin alkaa vaikuttaa paremmalta, vaikkakin liikkeessä se ilmeisesti vielä ärtyy. Jonkin verran Gaitsu voi liikkua ilman ontumista, mutta pitkälle lenkille ei taideta hetkeen päästä. Alkuviikko levossa meni vielä suhteellisen rauhallisesti käpälän ilmeisesti oltua vielä kipeä kipulääkkeistäkin huolimatta, mutta nyt loppuviikosta alkaisi neidistä jo virtaa löytyä. Eilen Gaia pääsi sitä kuitenkin hieman purkamaan mökkireissulla.

Pööttiä huolettivat mahdolliset rustoluurosvot

"En mä nyt jaksaisi posettaa..."

Ei-niin-takakorkea pönötys, ikää vajaat 2v 8kk

Saunavahti

Taas jalkavaivoja...

En enää ymmärrä. Kesän alussa siskon Priita-lapparilla oli tassu auki, heinäkuussa Gaia mursi sen vasemman etujalan kannusvarpaansa, elokuun puolella Saaga satutti toisen takajalkansa ja on ollut jo pari viikkoa täyslevossa (ja lepo jatkuu vielä ainakin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen jopa katsotaan, täytyykö sitä jalkaa operoida kirurgisesti jotenkin...), ja kappas vaan, Gaialla on taas jalka kipeä. Viime perjantaina alkoi ontuminen (no, päivämäärähän oli 13.), ja vaikka koitin pitää koiraa levossa viikonlopun, ei se jalka mennyt siitä kummemmaksi. Siinä näkyi himpun verran turvotustakin. Eilen kävimme näyttämässä sitä siis eläinlääkärillä, ja kaikkien jalkojen perinpohjaisen kopeloimisen, koiran lämmön mittaamisen ja uusien röntgenkuvien jälkeen epäilyksi tuli jonkinlainen jänteen tai nivelsiteen venähdys, joka on tulehtunut. Sinänsä helpotus, ettei kyseessä ainakaan ollut uusi murtuma, tai olisin huolestunut Gaian luuston kunnosta... Mutta ei se kiva ole tämäkään. Hoitona olisi nyt viikon lepo ja parin päivän tulehduskipulääkekuuri, jota tarvittaessa voi jatkaa kauemminkin. Jospa tämä viikko nyt riittäisi, eikä se jalka jäisi vaivaamaan pidemmäksi ajaksi. Tuolle virtapiikille kun on vaikea kertoa, että et sinä nyt pääse lenkille tai leikkimään kavereiden kanssa, kun jalka on pipi :P Gaia kun vielä on niin sitkeä pieni koira, että sitä ei paljoa näytä haittaavan, vaikka jonnekin sattuisi... Tai ainakaan kipeitä jalkoja kopeloidessa se ei viitsi sanoa, kun kipeään kohtaan osuu. Ja vaikka muutoin joutuisikin ontumaan, niin pallot, taskulamput ja vesisuihkepullot saavat sellaisetkin kivut unohtumaan.

Ja kun lepotaukoyritykselle nyt kerran jouduttiin, niin tässä kesän esimerkkejä siitä, kuinka Gaappa-pöötti voi ottaa rennosti:

Murtuman aikojen kuvia: oma peti on potilaasta ihan huippu

Näyttää rennolta ja lokoisalta, eikö...?

... Todellisuus oli vain hivenen... erilainen.

Tämä taas näyttää vähemmän rennolta...

... Mutta oikeasti Pöötti Suosittelee Tätä Kaikille. (Minä en.)

Lisäksi yritin ennen uusia jalkavaivoja ottaa Gaiasta nättiä kuvaa äidin kesäkukkien edessä, mutta Geetä ei hirveästi kiinnostanut poseerata. Hyvässä osissa kuvista koiran nenä oli kukkien seassa, kun piti ihmetellä niissä pörrääviä kukkakärpäsiä.

Vaikka blogi onkin 'Gaian ja lintuparven' blogi, en hirveästi ole tuon parven elämästä tänne kirjoitellut. Parvi elää niin tasaista arkea, ettei siitä yleensä erikoisempaa sanomista löydy. Tico-neitsikka tosin on päättänyt tehdä asiaan muutoksen, ja on nyhtänyt jaloistaan, siipiensä alta ja mahastaan höyhenensä. Toistaiseksi höyhentä on vielä sen verran jäljellä, ettei paljasta ihoa loista normaalisti esillä, mutta mahan alueella on sulkapeitteessä kuoppa... En ole nyt huomannut, että se olisi hetkeen jatkanut tätä nyppimisharrastustaan, mutta en minä sitä koko aikaa olekaan vahtimassa. Nyppimisen syy on hämärän peitossa, ellei se johdu siitä muutoksesta, että jäin itse työttömäksi. Koko kahdeksaan vuoteen tätä ongelmaa ei ole aiemmin ollut, ja koska olemme asuneet taas kotona yli vuoden päivät minkään muun asian muuttumatta, tuo työttömyyteni ja sitä kautta arkirytmimme muuttuminen epäsäännöllisemmäksi on melkeinpä ainut asia, jonka keksin sen aiheuttajaksi. Toinen vaihtoehto olisi tietysti se, jos Tico onkin sairas. Muutoin se tosin on pirtsakka ja äksy kirkassilmäinen itsensä, joten toivottavasti herra kuitenkin on pohjimmiltaan terve...

Toukokuussa ehjällä sulkapeitteellä

Kyllä niistä välillä huolta piisaa. Niin rakkaita ne kaikki ovat...

Kajaanin plörinänäyttely 17.8.2013

Ryhmänäyttely sen vissiin piti olla, mutta meillä se meni ihan plörinäksi. Tuomarina gööteillä oli tällä kertaa Perttu Ståhlberg. Käsittääkseni hän on arvostellut gööttejä vain kerran aiemmin (ellei ole tänä kesänä ollut arvostelemassa niitä muuallakin), ja tuomarina hän vaikutti oikein tarkalta, tutki koirat pöydällä läpikotaisin ja tykkäsi liikuttaa niitä paljon. Se ei ole minusta yhtään huono asia, tosin tällä kertaa tuo pöydällä tutkimisen tarkkuus pilasi meidän esiintymisen... Gaia ei ole edelleenkään niin innokas pöydälläolija, se ei pelkää vaan on hieman varuillaan, mutta vielä vähemmän se on tottunut siihen, että vieras ihminen kopeloi sen läpikotaisin. Tällä kertaa Gaia meni siitä aikalailla lukkoon, ja siinä missä sentään koiran seisottaminen kehässä onnistuu, Gaia seisoi nyt kertakaikkisesti sykkyrällä, selkä mutkalla, jalat mahan alla ja korvat lerpottaen suoraan sivuille. Liikkuminenkaan ei tahtonut onnistua, kun maa kutsui koiran kuonoa... Noh, arvostelussa oli sentään jotain hyvääkin:

"Hyvän kokoinen, riittävän tummat silmät, hieman alas kiinnittyneet korvat, riittävä eturinta, kääntää eturaajojaan ulospäin, matala säkä, köyristää lanneosaa, liian laskeva lantio, liian ylös kuroutunut vatsalinja, liikkuu löysästi edestä, takaraajat liiaksi rungon alla, hyvä karva ja merkit, tarvitsee kehätottumusta" -> AVO-H

EH:ta lähdettiin hakemaan, mutta se menikin taas näin... Selvästi nämä Kajaanin näyttelyt eivät ole meitä varten  (Kni:sta on aina tullut tuo H...). Nyt ei sitten ole näyttelyitä Gaialle enää tiedossa. Ensi vuoden erkkaria vielä harkitsen, kun kiinnostaisi sinne Tampereelle kyllä lähteä, mutta lähteekö sitten koiran kanssa vai ilman. Jos myöhemmin Gaapan kehityksessä tapahtuisi jotain suurempaa muutosta, voisi asiaa harkita uudelleen. Muutoin taisi tämän koiran kanssa harrastelut jäädä sitten nakkijälkeen ja kenties silloin tällöin mätsäreissä pyörähtämisiin. Mutta Gaitsu onkin parhaimmillaan kotona ja metsälenkeillä :)

Nämä kuvat ovat eiliseltä, ja lähinnä siskoni ottamia. Tässä minä kuvasin, ja sisko seisotti Gaiaa. Gaian häntä huiskutti koko ajan ;)

Kun minä seisotan Gaiaa, häntää ei tarvitse heilutella. Tässä taas tällainen takakorkea pönötys.

Tämä taas kuvastaa hyvin sitä, minkälainen koiruus Gaappa on kotosalla <3 Paitsi silloin kun iskee riiviötuuli...

'Taitava' Gaia

Ja lentävä... jäniseläin?

Tai joku hirmuinen peto...

Pientä (jalka)päivitystä

Jalkapotilaan sairasloma on jo ohi. Hieman meinasi tuossa kolmen viikon aikana alkaa Gaiaa riipimään, kun ei päässytkään metsään juoksentelemaan. Sen sijaan tosin saikun loppupuolella käytiin töppöjalan kanssa yöjuoksulenkeillä (hellehän oli päivisin mitä oli...) tasaisilla poluilla. En ihan pysynyt Gaian vauhdissa mukana... ;) Paimenkoiran tosin piti myös koittaa paimentaa minua, kun eihän se nyt tule kuuloonkaan että ihmiset tuolla lailla juoksentelevat ympäriinsä.

Paria päivää ennen saikun 'virallista' loppumista pidettiin kotikulmilla myös pienimuotoinen gööttimiitti läheisessä koirapuistossa. En viitsinyt jättää muutaman päivän takia sitäkään väliin, kun viimeksi miittiin päästiin mukaan viime syksynä. Ja vaikka Gee huristelikin menemään niin toisten gööttien kuin jämptinpennun ja hollanninpaimenkoirankin kanssa, ei sen ainakaan tarvinnut missään välissä alkaa taas ontumaan tuota jalkaansa. Yhden kerran se on nyt tässä ontunut, kun oltiin viime sunnuntaina sienimetsässä. Enkä taaskaan tiedä, mitä tarkalleen tapahtui, mutta koirat sinkosivat jäniksen perään pitkin metsää, ja takaisin tullessa meillä olikin taas etujalkaansa varova töötti, sekä kolmella jalalla hyppelevä lapinkoira (Saaga). Gaian ei tosin tarvinnut jalkaansa sen enempää ontua, mutta Saaga on edelleenkin silloin tällöin kolmijalka... Hyvän osan ajasta sekin käyttää kaikkia neljää jalkaansa. Missä lie vika...

Gaiaa hieman jännittää uudet tuttavuudet. Tästä hollanninpaimenkoirasta tosin sai hyvän hepulikaverin.

5kk:n ikäinen Hissukin oli ensin vähän jännä...

Kertun (Högalids Dolce Vita) kanssa Gaia uskaltaa olla vähän huolettomammin. Pallohullut siis vauhdissa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;D

Pieni koira sairastaa, häntä hellikäämme...

... mutta ei kuitenkaan liikaa, sillä tuo otus on varmasti tarpeeksi fiksu huomatakseen, että jos näyttää kärsivän kivuista, silloin saa huomiota...

Perjantai 19. päivän iltana ihmettelin, että miksihän minun pieni koirani ontuu vasenta etujalkaansa. Äitini oli käyttänyt koiria metsälenkillä, eikä ollut huomannut siellä sattuneen mitään saati Gaian missään välissä ontuvan. Ajattelin, että katsotaan nyt, onko se jalka seuraavana päivänä parempi. Kävimme lauantaina mökillä, ja siellä koirat saavat juosta pihalla vapaana. Gaia juoksi ja rymysi lapinkoirien perässä ihan normaaliin malliin, mitä nyt välillä ontuen sitä jalkaansa. Sunnuntaina ontuminen edelleen jatkui. Gaian vasemman etujalan kannuksen seutu oli mielestäni turvoksissa. Jo pieni hihnalenkki sai koiran ontumaan huomattavasti kesken matkan. Maanantai-aamuna soittelin eläinlääkäriin, ja seuraava vapaa aika oli tiistaille. Siinä vaiheessa mietin, että jos Gaian jalka jouduttaisiin kuvaamaan, olisi kiva saada viralliset lonkka-, selkä- ja kyynärkuvaukset siihen samaan syssyyn. Olin suunnitellut niitä muutenkin tälle kesälle, ja mielestäni koiran rauhoittaminen erikseen kahteen kertaan olisi aika pöhköä... Eläinlääkäristä luvattiin, että jos silloin vaan on tarpeeksi aikaa, ne viralliset kuvaukset voidaan tehdä samalla kertaa.

Tiistaina eläinlääkärissä lääkäri sitten syynäsi Gaian jalkaa ja sen liikkuvuutta. Kysäisin sitten, oliko siinä kannuksen seudulla hänenkin mielestään turvotusta (sen huomasi parhaiten edestäpäin katsottuna, joten ilmeisesti lääkäriltä jäi se siksi ensin huomaamatta). Pieni vilkaisu siihen, ja lääkäri päätti suorilta hakea rauhoitusaineen ja piikin, ja kaikki kuvaukset tehtäisiinkin sitten siinä samalla. Siinä rauhoitusaineen vaikutusta odotellessa eläinlääkäri (tuttu meille useiden aiempien koirien, gerbiilin sekä undulaatin kautta) kovasti kehui Gaian luonnetta. Vaikka Gaia lääkäriin tullessa tietysti pöhisi ja murahteli kaikelle mahdolliselle eikä ensi alkuun ihan uskaltanut tulla moikkaamaan lääkäriä, hänen mielestään Gaialla on kuitenkin ihana luonne. Gaia antoikin tutkia itsensä pöydällä ihan kiltisti ja rimpuilematta (vaikka sirunlukija oli aika jännä...), ja rauhoituspiikistäkin piti vaan vähän vingahtaa. Tajunlähtöä odotellessa Gaia istua napotti ihan kiltisti vieressäni, välillä pää kallellaan ja hieman puhahtaen jonkun toisen koiran vinkuessa jossain takahuoneessa.
Kun koissu viimein nukahti lattialle, kannoin sen kuvaushuoneeseen ja jäin odottelemaan. Takaisin huoneeseen päästessäni lääkäri olikin tietysti katsonut kuvat läpi. Gaian kannuksen 'ykkösluussa' näkyi murtuma. Jos siitä jotain hyvää keksii sanottavaksi, niin ainakaan kannuksen murtumaa ei yleensä tarvitse leikata koko varpaan ollessa koiralle 'turhake', joten luut voivat luutua takaisin vaikka vähän epänormaaleihinkin asentoihin sen kuitenkaan vaikuttamatta koiran elämään ja liikkumiseen pätkääkään. Aina se vaan itseä musertaa, kun koira on kivuissa, eikä kipujen suuruutta pysty itse tarkalleen tietämään. Hoidoksi siihen nyt saatiin sitten kolmen viikon maastossaliikkumiskielto, kuuden päivän kipulääkekuuri sekä tukisiteen pito käpälässä kymmenen päivän ajan.
Eläinlääkärin arviot Gaian lonkista ja kyynäristä eivät ainakaan olleet yhtään helpompaa kuultavaa. Lonkissa näkyi pahaakin löysyyttä ja lonkkamaljojen mataluutta, minkä hän arvioi vastaavan D:n lonkkia. Selostusta kyynäristä en enää muista (todellisuus alkoi pikkuhiljaa näistä tuloksista vähän hämärtymään), mutta lääkäri antoi niille tuomioksi 2/2. Vasta parin päivän jälkeen tuosta reissusta se ahdistus, mikä minulla tuolloin alkoi, on alkanut helpottamaan. Selkä ja rintaranka Gaialla sentään ovat kutakuinkin kunnossa. Rintarangassa muutamassa nikamassa Gaialla on ihan pientä muutosta, vähän kuin pieniä luupiikkejä nikamien reunoissa. Lääkäri tosin vakuutti, ettei tästä pitäisi olla koiralle normaalin elämän kannalta haittaa.
Kuvauksien jälkeen lääkäri ja paikalla ollut eläintenhoitaja halusivat heti antaa Gaialle herätteen. Gaia meni rauhoittavista melkoisen syvään uneen, ja hengitti todella harvakseltaan. Ja lääkeannos oli kuulemma ollut todella pieni... Gaia sai siis paketin jalkaansa ja minä hoitotarvikkeet mukaani, ja koissun tullessa tarpeeksi tajuihinsa noustakseen pystyyn saimmekin lähteä kotiin. Odotushuoneessa oli uusia asiakkaita, ja Gaian piti koittaa pöhistä heille niskavillat pystyssä, hoiperrellen kuin humalainen... Oli siinäkin näky ;)

Ensimmäinen ilta menikin sitten aika hissuksiin Gaapan nukkuessa 'krapulaansa' ohi. Vasta seuraavana iltapäivänä Gaia myöskin muisti, mitä pihalla käydessä pitikään tehdä. Pikkuhiljaa häntäkin alkoi heilua, ensin ihan matalalla hieman heilahtaen, vaan kyllä se siitä nousi taas selänpäälle huiskamaan ihan kunnolla. Nyt koira on taas ihan oma itsensä, mitä nyt entistäkin hyperaktiivisempi kaikkien koittaessa toppuutella koiraa riehumasta (se ei muuten tahdo onnistua). Jalan siteitä se ei yritä hirveästi repiä, joten kauluri meillä on kokonaan pois käytöstä. Ehkä kaulurin kanssa tuota Gaian riehumisintoa tietysti saisi matalammaksi...

Järkyttyneenä noista Gaian lonkka- ja kyynärarvioista soitin Gaian kasvattajalle. Hän sanoi, ettei heillä päin eläinlääkäri suostu edes antamaan gööttien kuvauksista omia arvioitaan, koska Kennelliitolta tulokset tulevat aina ihan erilaisina takaisin (ja ilmeisesti yleensä parempina). Elättelen tässä vielä toiveita siitä, että Kennelliiton tulokset ovat Gaiankin kohdalla paremmat... Varsinkin tuo kyynärien tulos huolettaa. Jos ne olisivatkin edes ykkösiä, voisin vähän huokaista helpotuksesta. Toki koira on vielä niveliltään terve, ja toivottavasti näin tuleekin aina olemaan, mutta huoli on silti suuri tulevaisuudesta...

Pieni krapulapotilas nukkumassa. Repsottava siteenpätkä ei ole koiran aikaansaannosta, eikä se myöskään kuvassa ole koiran suussa ;)

Oulu KV 14.7.2013

Jotenkin sitä ajauduttiin Gaian kanssa kuitenkin näytelmöimään Ouluun ja Tino Peharin arvosteltavaksi. Ennen kehää harjoittelusta ei tullut yhtään mitään, kun Gaia olisi vaan kuonoineen ollut menossa jokaiseen ilmansuuntaan samaan aikaan ja haukkuen kaiken päälle. Vähän laittoi taas mietityttämään, että mitähän tästäkin taas tulee...

Ensi alkuun, arvostelu kuului näin:
"2-years old. Good size. Medium strong bones. Feminin head, should have better profile. Should have better topline. Good angulation. Movement needs more drive." Tuloksena ERI AVK3 (narttujahan avoimessa luokassa olikin yhteensä kolme kappaletta... ;) )

Pehar antoi tuona päivänä kaikille esiintyneille gööteille ERIn, ja kaikki muut paitsi Gaia saivat myös SA:n. Mutta olemme tyytyväisiä nyt tuohon vihdoin napattuun ERI:in. Ehkä se SA:kin olisi saattanut tippua, jos Gaiaa olisi kehässä kiinnostanut liikkua kunnolla. Meno oli tyyliä kuono maassa, välillä hidastellen ja välillä ottaen hieman pomppuaskelia. Joko näyttelythommat eivät vaan hirveästi napanneet, tai sitten Gaiaa kiusasi kehän pitkähkö nurmikko. Sellaisella ei olla aiemmin edes harjoiteltu kunnollista liikkumista. Kehässä Gaia malttoi seistä hienosti paikoillaan, ja tuttuun tapaansa hieman varoi tuomaria pöydällä ollessaan (tähän ei kieltämättä auttanut ollenkaan melkein heti koiran pöydälle nostamisen jälkeen tuulessa kohahtanut kehäteltta... Onneksi tuomari näytti kyllä tajuavan, että koira säikähti nimenomaan sitä telttaa.)

Vielä olisi Kajaanin elonäyttely tälle vuodelle jäljellä, jos siellä ei vaan tapahdu taktisia tuomarimuutoksia... Jos göötit vaihtuvat taas Poletaevan arvosteltaviksi, taidetaan jättää koko touhu väliin... Vaikka toisaalta tämän Gaian kesäisen lihotuskuurin jälkeen olisikin ihan mielenkiintoista tietää, mitä Poletaeva nyt Gaapasta sanoisi. Massaa tuohon koiraan on tullut huomattavasti lisää toukokuiseen verrattuna.

Vähän mallia Gaian jykevämmästä lookista kesäkuun loppupuolelta.

Vertailuksi: tältä se näytti toukokuussa...

Ennen Ouluun lähtöä kotona oli tällainen ilmestys.
"Ai mitä, Ouluun...?"

"... mee yksinäs, mää en jaksa!"

Mutta oli siellä Oulussa sitten ihan kivaakin, varsinkin kun töötti pääsi huiskamaan bestiksensä, Hiisi-lapinkoiran kanssa. Valitettavasti kaverusten yhteinen vauhti oli niin huimaa, ettei kuvaaja pysynyt perässä ja saanut kaveruksista kunnon räikämiskuvia ;)